15.12.2013

Aikaa joulun tulla





Vaikka mennyt syksy on ollut kaikinpuolin hyvä ja työmäärältään sopiva, voin silti helpottuneena huokaista. Kiirein on takana. Arvioinnit on tehty ja vuoden viimeinen kouluviikko edessä. Joulu saa tulla ja se tulee juuri sopivasti. Perjantai-iltana viimeiset kokeet korjattuani ei unta tarvinnut kauaa odotella. Kahtena viime päivänä olen neulonut joululahjan valmiiksi, leiponut pipareita ja koristellut lasten kanssa piparitalon, tuonut sisään hyasintin tuoksun, antanut jouluradion soida ja juhlan odotuksen alkaa. Sitkeä, ilkeämielinen flunssa on pesiytynyt taloon, mutta ainakin lapset ehtivät sen ennen joulua selättää. Toivonpa vain, ettei flunssa voita meitä aikuisia.

Lyhytjännitteiseen kiire-eloon sopivasti avasin muutama viikko sitten Instagram-tilin, kun kyseinen sovellus tuli myös Windows-puhelimeen saataville. Tervetuloa sinnekin kurkkimaan lanka-ja kukkakuviani ja välillä vähän muutakin.

Eventhough the past Fall has been a good and moderate one, I'm still pleased to note that the busiest time is now behind us. Last week I checked the end-term papers and did the grading. This weekend has been a pleasurable time for Christmas preparations. We have been baking and listening to Christmas carrolls. I have made an arrangement with hyacinths, finished some present knitting and decorated the gingerbread house. The only not so nice thing is the flu that caught all the kids, but I'm sure they will get rid of it before the holidays.

Oh, and I have my own Instagram account now. Come and see me there, too.


17.11.2013

Neutraalia




Ehkä se on lumeton luonto, joka on houkutellut neutraalit sävyt käsitöihini viime viikkoina. Vaikka pimeys väsyttää, en valita ympäristön sammutettuja sävyjä. Kolmen keskiviikon ahkerointi on tuo pieni pitsisydän. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi nyplätty pitsi on arvokasta. Harvaa käsityötä tehdessä on ryhmässämme ollut yhtä hiljaista ja keskittynyttä kuin nyplätessä. Tuotakin taitoa olisi hauska joskus opetella perusteellisemmin.

Kädentaidot-messuilta kotiin kulkeutui Rintalan luomutilan villalankaa. Täysin Suomessa tehtyä suomenlampaan ja kainuunharmaksen luonnonväristä ihanuutta. Tavoitteeni on ensi vuonna keskittyä käyttämään vain jo varastoistani löytyviä lankoja, mutta taidan tehdä  itselleni sääntöpoikkeuksen, joka sallii kyseisen tilan langan ostamisen. Kun lanka on kotimaista, perinnelajeja säilyttävää, luomua ja kaiken lisäksi ihanan tuntuista, on sen käyttö enemmän kuin perusteltua. Lanka oli pakko heti laittaa puikoille kuvioneuleeksi.

Nahkatöihin messuilta löytyi edullinen palapussi, jolla varmasti selviän tulevan vuoden nahkaideoista. Eilen suruttelin heti vuoritetun pussukan. Olettisin nahan olevan poron nahkaa, pehmeydestä  päätellen.



The hues of November nature have clearly been an inspiration to me lately. There are more neutral tones in my crafts than ever before. The lace heart in the picture above is what I managed to complete in three Wednesday evenings. Now I understand why bobbin lace is so precious. It takes a lot of time and isn't the easiest way to produce lace. However, I liked doing it a lot.

The biggest Craft's Fair in Finland was held this weekend and I was there too, getting lots of inspiration and buying new materials. My best find was the organic yarn from Finnish heritage breeds. I already started a little knit with the yarn and I must say, I love this yarn. I also purchased some leather bits for my leather projects. Yesterday I sew a little pouch of the reindeer leather and lined it with Japanese cotton.

8.11.2013

Rajoitun




Elämä tapahtuu tänä syksynä ilman kameraa. Olen käynyt museossa, näyttelyssä, kuoromatkalla Ruotsissa ja ihaillut maisemia, mutta kamera on ollut kotona. Ehkä välillä on hyvä nähdä ja kokea asioita ihan itselleen, unohtaa etsin ja virtuaalimaailma. Vai onko sittenkin kyse siitä, että täydet päivät rajoittavat itseilmaisua, riisuvat ensin kuvat, sitten vähitellen sanat, jättävät jäljelle ihmispolon, joka kiiruhtaa tehtävästä ja hetkestä toiseen.
 Kaiken keskellä iloitsen uusista aluevaltauksista: olen opetellut neulomaan kahta sukkaa yhdellä pyöröpuikolla ja pitsinnypläyksessä otan ensiaskeleita, vai pitäisikö sanoa ensilyöntejä. Jos joskus arki rajoittaa elämästäni pois käsillä tekemisen, on syytä huolestua, silloin olen antanut itsestäni pois liian suuren palasen.

18.10.2013

Maiseman vaihdos








Muutama yö poissa kotoa. Uusi maisema, uudet kuvakulmat virvoittivat mieltä. Mökkielämästä huomaa, miten vähä riittäisi täyteen olemiseen. Yksinkertaistettu jättäisi tilaa. Tämän tiedän teoriassa, käytäntöä en vielä osaa.

A few days off and a few nights away from home. Just what I needed. The new landscape and other perspective refreshed my mind. An opportunity once again to see through cottage life how the simpler life could leave energy to so much more. This I already knew in theory, but the practise is yet to be learned.

13.10.2013

10.10.2013




Harvat vapaat hetket valveilla ovat kuluneet hyvien kirjojen ja innostavien neuleiden seurassa. Pitäisi ehkä siirtyä äänikirjoihin, jotta lukeminen ja neulominen onnistuisi samaan aikaan. Pitkästä aikaa olen myös työstänyt nahkaa. Mitään suurta ei ole syntynyt, mutta rannekkeiden lisäksi miehen vanha nahkarotsi on muutostilassa. Lahjamietteitä alkaa pilkahdella mieleen. Olen miettinyt mitä jouluun valmistautuminen voisi olla lokakuussa. Jostain syystä upea ruska ulkoa ei ole siirtynyt muistikortille, muistiin olen sentään yrittänyt sitä tallettaa. Ollaan kameran kanssa vieraannuttu toisistamme.

A couple of good books and some interesting knits have taken those few free moments lately. I have also been working with leather again. Nothing too complicated, just some leather cuffs and the old leather jacket of my husband is waiting for its' turn to be transformed into something else. The first thoughts of Christmas presents have crossed my mind, too. The autumn foliage is stunning this year, but I have hardly any photos of it. I think I have lost the connection with my camera.

3.10.2013

Enemmän unta



Arki haukkaa suuria paloja, minä järsin sitä pienempiin palasiin. Tarpeellinen tunti enemmän unta jättää blogin hunningolle. Syyskuu sujahti johonkin.

12.9.2013

Sandaalisyksy






Sumut sakenevat ja sävyt syvenevät. Kurjet kai tietävät kylmän olevan tulossa, vaikka minä en sitä tunne. Lensivät etelään, aurasivat päättäväisesti lounaisvirtausta. Minä lastaan lämpöä puikoille, kerin pöytien reunoille. Sandaalit ovat yhä eteisessä, mutta nenäliinapaketista tiedän vuodenajan nimen. Salaatin keräsin maljakkoon, pihan lahjat vielä kimpuissa.

6.9.2013


 
Rusakko istuu keskellä tietä. Tervehtisin toista aamutuimaan, mutta eläin ei jää odottelemaan huomenia. Työnnän käteni syvemmälle hihoihin, koska kylmä ei ole vielä ehtinyt pois. Kaupungin rajalle asti matkaan sumupumpulissa, 
maisemakin puoliunessa.

Iltapäivällä otan juoksuaskelia kotimatkalle,  huivit ja takit jo liikaa. Aurinko ja auringonkukat yhtä kirkkaita, punastun lämmöstä tomaattien tahdissa. Myyvät vielä kirsikoita, minusta on puolukoiden aika.

 Kesäkukat odottavat henkeään pidätellen saapuuko halla hämärän myötä, mutta yön pimeydessä liikkuukin toinen
 ja maalaa puiden lehtiä.


31.8.2013

Himmeli




Viime kevätkaudella aikuisten käsityökoulu Näpsässä rakentelin himmeliä. Ahkerimmat tekivät pohjalaisen mallin kaikkine kerroksineen ja kehineen, minun aikani riitti vain kevennettyyn versioon. Jotta himmelistä ei olisi tullut vain goa'uldien pyramidialus, lisäsin pohjaan riippumaan kristallit. Vihdoin tällä viikolla sain haettua himmelin kotiin ja nyt mietitään mihin huoneeseen tämä melkein perinnemobile ripustetaan. Molemmat tyttäret ilmoittautuivat jo vapaaehtoisiksi sijoittamaan härvelin huoneeseensa. Väittäisin, että tämä ei ainakaan ole liian jouluinen koko vuoden esilläpidettäväksi. Siinä määrin suuritöinen projekti näet oli jo kevennettynäkin versiona, että tätä ei ripusteta vain kuukaudeksi esille, eikä polteta seuraavassa juhannuskokossa.

Last spring I crafted an almost traditional himmeli mobile in a craft's school which I attend. I finally brought the himmeli home this week and now we are searching the ideal spot where to hang it. Both my elder girls would like to have it in their rooms. Traditionally these mobiles where hang to show at Christmas time and burnt the next summer in the midsummer bonfire. This was so much work that I will let it hang the whole year round and won't definitely burn it. My version of the himmeli mobile is a lighter version without several spheres and less pyramids than the original model from Pohjanmaa. I added the christals so that I wouldn't have a goa'uld pyramidship hovering around.

25.8.2013

Täysi ja täydellinen




Täysi ja täydellinen viikonloppu. Oli myöhästyneet kaverisynttärit keskimmäiselle, vesi-ilmapalloja ja hurjasti herkkuja. Oli auringonpaistetta, heinäsirkkojen siritystä, tuoksuva viljapelto ja monta kypsää tomaattia. Oli pyörälenkki ja kahvakuulatreenit. Oli treffit oman miehen kanssa, satama kuin jostain kaukaa, hyvää ruokaa ja Eva&Manun mainio keikka. Oli sunnuntaisauna ja aurinkoterassi, vielä tiedossa makoisaa ruokaa ja sukellus lankalaariin.

A full, perfect weekend. A belated birthday party for the middle child with water balloons and a lot of treats. The Summer came back for the weekend with lots of sunshine, sounds of crickets, golden fields and ripening tomatoes. There was time for a bike ride and  training with a kettlebell. I even got out for a date with my husband to a gig by Eva&Manu and good food. More good food is still to come and I'm planning a dive into my yarn stash.


18.8.2013

Vastaväriksi violettia




Tuoksuherne oven pielessä, taitepapuja kattilassa, kimalaiset kiitollisina jokaisesta iisopista. Kaikki ei ole vielä keltaista. Violetille, oranssille ja vihreälle on sijansa. Iloitsen, kun työt tekevät viikonlopuista jälleen erityisiä. Viime viikko vasta harjoiteltiin, ensi viikko näyttää mitä arki on. Toivottavasti se on ystävällinen. Toivottavasti se on ystävällinen myös sinulle.

17.8.2013

Syksy kasvaa keltaista ja koululaisia






Ulos samasta ovesta, sisään viidestä. Päivät ollaan hajallaan, opitaan ja opetetaan. Pelto kasvaa keltaista ja kurpitsapiirakka paisuu kompostin vieressä. Sateet auttoivat oikeaan mielentilaan: Keski-Euroopassa on kesä, minulla jo syksy.

The days we are scattered around, to teach and to learn. The fields are turning yellow and the pie to be in the garden. The heavy rains lead me to the right mood: it's Summer in Central Europa, I already have Autumn.

8.8.2013

Vieroitusta



Vieroitan itseäni kesälomasta ja nuorimmaista äidinmaitohetkistä. Jälkimmäinen on sujunut toistaiseksi yllättävän hyvin, vaikka selvästi haikeasta asiasta on meille molemmille kyse. Olen luvannut suuren määrän silityksiä aina kun maitohetken tarve tulee ja  pikkuneiti sai valita vieroituspalkkioksi lelun asian erityisyyttä korostamaan. Minusta tuntuu, että viime päivinä oma erillisyys ja itsemääräämisoikeus ovat kirkastuneet neidille entisestään. Minunkin on suostuttava siihen, että kaikki nämä kasvavat, nuorimmainenkin. 

Kesälomasta vieroittuminen onkin sitten mutkikkaampaa, ehkä siihenkin toimii sama kerrasta poikki-metodi. Ilma on ihanan lämmin ja tekemistä olisi vielä moneksi päiväksi ihan kotonakin, mutta ajatukset ovat joka päivä enemmän työpaikalla ja suunnittelussa. Tämä on ollut hyvä kesä, lämmin, leppeä ja aurinkoinen. Syksy saa tulla - syksylankaa saapuikin jo viime viikolla sukkalankaklubista.



I'm weaning my youngest from breastfeeding and myself from Summer holiday. The first one has been quite a successfull project, but I'm still working on the latter one. Still, I have to say, this has been a really good Summer- a pleasant, warm and sunny one. The Fall may come and I even got my first skein of Fall-yarn.

30.7.2013

Lapsiperhematkailua





Tuli joskus viime kesänä luvattua lapsille retki SeaLifeen Helsinkiin. Koska Korkeasaari ja luonnontieteellinen on kierrelty jo aikaisemmilla reissuilla, oli luontevaa ulottaa matka seuraavana päivänä lahden toiselle puolelle. Piipahdus Tallinnaan tarjosi myös meille aikuisille kesän ulkomaaosuuden. SeaLife ja Lintsin ilmaiset huvitteluvälineet riittivät hyvin yhteen iltapäivään. Merteneläviä ihmettelin minäkin mielelläni, vaikka huvipuistoihmiseksi en tunnustaudu. Vakaasti näyttää siltä, että olenkin perheen ainoa ei-huvipuistoihminen, nuorimmaisestakin kehkeytyi jo kunnon huvittelija.









Tallinnassa odotti huone kylpylähotellissa. Miltei yhtä vähän olen kylpyläihmisiä kuin huvipuistoihmisiä, mutta kolmen lapsen kanssa matkaillessa lasten viihtyvyys ja viihdyttäminen on aika keskeistä. (Luin juuri ennen matkaa Kyllikki ja Saara Villan Äidin lokikirjaa ja en voi kuin ihailla sitä tapaa, millä Saara äitinsä kanssa matkaili. Meidän kuusivuotias on niin energinen ja liikkuvainen tyyppi, että mahdollisuuksia liike-energian purkuun on pakko järjestää päivään ja ruokailurytmikin pitää olla ennakoituna. Samaa soljuvaa positiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta en myöskään ole onnistunut lapsiini istuttamaan kuin mitä Kyllikin ja Saaran kanssakäymisestä matkoilla huokui, toisaalta väitän osaksi olevan kyse myös ainokaisen lapsen ja sisarussarjan välisestä erosta. Mutta kävellä osaavat, pitkään ja nurisematta ja se on paljon se.) Muutamaan suomalaiseen kylpyläkokemukseen verrattuna kokemus oli ihan hyvä. Vauva-altaassa oli riittävästi vettä, niin ettei aikuinen joutunut värjöttelemään ja porealtaita oli niin monia että aina löytyi sopuisasti tilaa myös äänekkäälle lapsikatraalle. Isommat neidit alkavat olla jo niin taitavia vedessä, että heidän vesielämästään voi jo nauttia rentoutuneemmin kuin pari vuotta sitten. Hitusen haastetta aiheutti kaksivuotias minäitte, joka ei vielä osaa uida, saati sitten sukeltaa, mutta kaiken kuulemma osaisi tehdä ja järjestää ihan itse.

Kun yhteiskuntarauha oli kylpyläpulikoinnilla taattu oli aikuisten vuoro saada osansa eli oli kaupunkikävelyn vuoro. Olen viime kerran ollut Tallinnassa muistaakseni vuonna 1995 ja voitte kuvitella, että aika erilaisen kaupungin muistan. Silloin olin Virossa pari viikkoa myös maaseudulla ja muistan miten olin huolissani siitä, päästetäänkö kaikki upeat vanhat rakennukset rapistumaan, mutta niin ei ainakaan Tallinnassa näytä käyneen. Minusta kaupungista oli tullut monin verroin keski-eurooppalaisempi kuin se kaupunki oli, jossa aikanaan vierailin. Varmasti turismin kasvu on syönyt parasta särmää, mutta aika varauksesttoman ihastunut silti olen vanhaan kaupunkiin, siitäkin huolimatta että meitä turisteja kamerat kaulassa näkyi enemmän kuin paikallisia. Lasten kanssa jäi ostoskierrokset väliin oikeastaan tyystin, koska hotellista ulos lähteminen tarkoitti yleensä lapsissa heti aktivoituvaa nälän tunnetta. Keskimmäinen bongasi heti ensimmäisenä iltana puisen keppihevosen, joka oli pakko hakea toisena päivänä (jos lapsi haluaa puulelun, sen tämä äiti todellakin ostaa) ja niin seurueemme edellä laukkasi loppumatkan ajan aina korttelin edellä puuratsu Bella.

Loppukaneettina on pakko sanoa viime päivien viinaralli-keskusteluun liittyen, että tämä mamma katseli silmät ymmyrkäisinä maanmiehiään, jotka lastasivat laivaan metallirullakkoja täynnä tökkilaatikoita ja pulloja ja näytti siellä tullissa kuormalavojakin olevan. On niitä motiiveja matkailuun aika erilaisia. Vetokärryllisen lankaa tai pellavakangasta ymmärtäisin kyllä ihan hyvin, mutta siihen tarvittaisiin ihan uusi reissu. Jäi näet kaikki käsityöliikkeet välistä ja teekaupan antimet mahtui repun sivutaskuun.

We made a little trip to Helsinki and Tallinn. Because the major part of our family is under 10 year-olds we visited the SeaLife Helsinki and stayed two nights in a Spa Hotel in Tallinn. If I had traveled alone with my husband we would have chosen differently, but this was a nice way of offering us all something we like and most of all keeping the kids happy and still we got our little share of being abroad (in Estonia in this case) this Summer. I definitelly need another trip to Tallinn in order to visit all the hand-craft stores I left aside this time, browse the whole old town through and to take as many photos as I wish.